13. maaliskuuta 2016

Vertaistukifoorumi

Onko lutikkasota saapunut kotiisi tai taloyhtiöösi? Huomasitko juuri ensimmäiset merkit lutikoista sängyssäsi? Oletko valvonut viikon valot päällä peläten jokaista mustaa roskaa? Osaatko kenties suhtautua lutikoihin rennonletkeästi? Vai onko tämä kaikki taakse jäänyttä kurjuutta?

Moni lukija kaipaa juuri nyt vertaistukea ja tsemppiä miten selvitä lutikoiden aiheuttamasta järkytyksestä, miten kodin saa taas lutikattomaksi ja miten unen päästä saa taas kiinni kun sängyn on vallannut kutsumattomat vieraat. Ehkä sinulla olisi kertoa oma tarinasi muiden tueksi tämän kirjoituksen kommentteihin.

21. marraskuuta 2015

Myrkky ei enää tehoa

Viime aikojen lutikkatiedotuksen perusteella Suomen lutikkakantoihin ei enää tehoa myrkyt, joten lutikkataistossa on pitänyt ottaa käyttöön muut torjuntakeinot. (Mikäli tämä on väärää tietoa, pyydän kommenttikenttään korjattua informaatiota.)

Torjunta-aineet toimivat nykyään niin, että ne rikkovat mekaanisesti lutikan "ihon" ja tappavat hyönteisen sitä kautta. Lutikka voidaan myös näännyttää sängyn sisältä kuolleeksi huputtamalla sänky ja estämällä lutikan pääsy veriaterialle. Tällöin ihmisen lämpö ja hiilidioksidi pitävät lutikan liikkeessä, mutta koska se ei pääse aterioimaan, nääntyy se lopulta nälkään. Normaalistihan nälkäinen lutikka vaipuisi ravinnon puutteesta lepotilaan jopa kuukausiksi kunnes pääsee taas aterioimaan ja lisääntymään, mutta elättämällä toivoa ja suomalla sille ihmiskehon lämpöä raukkaparka etsii ja etsii sykkivää verisuonta kunnes kuolee epätoivoon.

Lutikat alkavat varsinkin isoissa kaupungeissa olla niin yleisiä, että jokaisen ihmisen kannattaa panostaa lutikoiden ennaltaehkäisyyn. Tämä tarkoittaa lutikoiden ajattelua jo siinä vaiheessa kun sisustaa makuuhuonetta ja valitsee sänkyä.

Miten omat lutikkakokemukset tai lutikoiden ennaltaehkäiseminen ovat vaikuttaneet teidän sisustusvalintoihinne?

29. elokuuta 2015

Epäiletkö asunnossasi luteita eli lutikoita?

Ensiohjeet:


Ota välittömästi yhteys isännöitsijään tai torjuntafirmaan - älä suotta häpeä asiaa tai yritä itse päästä niistä eroon! (Yrityksistäsi huolimatta se vain levittää ja pahentaa ongelmaa. Usko vain, et ole ainoa tämän ongelman kanssa painiva.)

Älä kanna mitään saastuneita huonekaluja rappukäytävään tai roskakatokseen ennen kuin saat siihen ohjeet! (Suojaamattomien huonekalujen kuljettaminen levittää lutikat ympäri taloa ja ongelma paisuu.)

Älä vaihda nukkumapaikkaasi esimerkiksi makuuhuoneesta olohuoneen sohvalle! (Lutikat seuraavat ruokaansa, joten älä omalla toiminnallasi majoita heitä joka huoneeseen.)

Petivaatteet ja vaatteet voit pestä 60 asteessa, jonka jälkeen voit suojata ne muovipusseihin. (Näin voit säästää tekstiilejäsi ja mielenterveyttäsi.)

Älä panikoi. (Tästäkin selviää. Odottaessasi lisää ohjeita, voit lukea esimerkiksi tätä blogia.)

4. helmikuuta 2015

Tuontitavaran mukana tulevat ötökät

Uutisista löytyy aina silloin tällöin juttuja, joissa ulkomailta tuotujen tavaroiden mukana tulee tuhohyönteisiä. Muistan ainakin huonekaluketjun myymät puiset yöpöydät, joista alkoi kuoriutua puutuholaisia, Kampin ostoskeskukseen vaatelähetyksen mukana tulleet torakat, jauho ja pähkinäpakkausten tuholaiset sekä nyt viimeisimpänä Ylen juttu puisista ja nahkaisista soittimista, joiden mukana voi tulla sekä taudinaiheuttajia että tuhohyönteisiä.

Riski tällaisiin ikäviin yllätyksiin on toistaiseksi vielä suhteellisen pieni, enkä halua luoda mitään turhaa paniikkia. Mutta jos ajattelee sitä vaivaa ja mielipahaa, mitä epätoivotut vieraat aiheuttavat, olen ennaltaehkäisyn ja tiedonvälittämisen kannalla. Millaisia kokemuksia teillä on tästä aiheesta?

http://yle.fi/uutiset/harkitsetko_afrikkalaisen_soittimen_tilaamista_netista__varaudu_suuriin_ja_pieniin_salamatkustajiin/7779995

20. tammikuuta 2015

Inhoa, pelkoa ja lamaannusta. Ludepsykologiaa uudelleenpostauksena.

Huomasin tilastoja lukiessani, että tähän blogiin on viime päivinä tullut lukijoita vauva.fi-keskustelupalstan kautta. Siellä oli syntynyt keskustelua useamman ketjun verran lutikoista ja monesta kommentista huokui suunnaton inho, pelko ja joissain jopa normaalia elämää häiritsevä neuroottinen vainoharhaisuus tuhohyönteisiin ja loisiin jopa ennen kuin niitä on edes asunnossa havaittu.

Muistan omasta kokemuksestani ja blogin alkuajoilta, että lutikoiden, torakoiden ja turkiskuoriaisten löytyminen omasta kodista oli shokki, joka vei unen ja vaikutti elämään monella tavalla kuukausien ajan. Olen saanut myös blogin kautta sähköpostiyhteydenottoja, joissa ihmisten shokkireaktiot samassa tilanteessa tulevat hyvin ilmi. Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia kärsiviä siitä, että lutikoista pääsee eroon, eikä ongelma ole niin hirveä ja lopullinen, miltä se alkuvaiheessa saattaa tuntua.

Miten sinä suhtaudut tuholaisiin ja loisiin? Onko suhtautumisesi muuttunut ajan myötä? Mikä siihen on mielestäsi vaikuttanut? Herätelläkseni toivoa pimeimpiin hetkiin julkaisen uudelleen kaksi ja puoli vuotta sitten kirjoittamani blogipostauksen.

17. syyskuuta 2012

Ludepsykologiaa nojatuolissa

Ihmisen elo on täynnä kaikenkokoisia ongelmia ja kukin kohtaa vastoinkäymiset tavallaan. Kriisin kohtaamisesta on kuitenkin tehty tutkimuksia ja havaittu, että ihmiset käyvät läpi tiettyjä samankaltaisia vaiheita yrittäessään selvitä takaisin jaloilleen.

Tätä neliportaista kriisivaiheteoriaa voi mielestäni soveltaa myös luteiden löytymiseen kodista, tosin hieman kieli poskessa... Missä vaiheessa sinä olet?

SHOKKIVAIHE
Epäilyttävät iho-oireet sekä jäljet sängyssä ja patjan alla ovat juuri varmistuneet luteiden aiheuttamiksi. Tapahtunutta ei uskota todeksi ja se halutaan kieltää. Osa lamaantuu täydellisesti, osa itkee raivoisasti. Tyypillinen mielen suojareaktio tässä vaiheessa on kieltäminen: "luteita ei voi tulla meille". Tässä vaiheessa moni saattaa paeta kotoaan ja turvallisuuden tunteen tarve on voimakas. Kriisitukiryhmiä ei asiasta kuitenkaan ole olemassa, joten moni ajautuu nettiin etsimään vertaisiaan.

REAKTIOVAIHE
Reaktiovaiheessa ihminen kohtaa luteiden olemassaolon todellisuuden ja mieli alkaa työstää syöpäläisongelmaa. Tässä vaiheessa esiintyy usein outoja tuntemuksia ja harhoja. Iho kutisee ilman syytä, roskat lattialla muuttuvat käveleviksi lutikoiksi ja uniongelmia esiintyy. Tässä vaiheessa tasapainoilaan sietämättömältä kokemukselta suojautumisen ja sen käsittelemisen aloittamisen välillä. Tarve puhua ja tarve löytää syyllinen tapahtumille on tässä vaiheessa normaali käyttäytymismalli. Usein tässä vaiheessa paljon matkustelevat ja muutenkin epäilyttävät naapurit, siivousfirma, maahanmuuttajat ja appivanhemmat kohtaavat kohtuutonta ja usein täysin aiheetonta syyllistämistä. Tässä vaiheessa oleva tarvitsee ohjeita ja tukea arjesta selviytymiseen.


KÄSITTELYVAIHE
Kolmannessa kriisiteorian vaiheessa mieli alkaa hyväksyä luteiden olemassaolon ja ludekriisi muokkautuu osaksi ihmisen identiteettiä. Usein tässä vaiheessa ihminen usein sulkeutuu sosiaalisesti eikä kutsu vieraita, varsinkaan yökylään. Ihminen kokee siirtyneensä osaksi luteiden syömien sukupolvien jatkumoa. Surutyötä tehdään menetetyn sängyn ja naapurisovun vuoksi. Tässä vaiheessa elämänarvot asettuvat usein osin uusiksi. Ludeongelma nähdään osana maailmankaikkeutta ja se alkaa saamaan oikeita mittasuhteita.

UUDELLEEN SUUNTAUTUMISEN VAIHE
Elämänilo alkaa palata hiljalleen kriisin loppuvaiheessa. Tähän vaiheeseen kuluu aikaa muutamasta viikosta kuukausiin, riippuen kuinka nopeasti ludemyrkytykset tepsivät. Mielenterveys ei enää ole vaarassa ja kriisi on saattanut jopa lisätä ihmisen voimavaroja. Jotkut aloittavat kirjoittamaan blogia jakaakseen tietoa tästä merkityksellisestä kokemuksesta, toiset ovat oppineet iloitsemaan siivoamisesta, ehkä jopa löytäneet uuden kodin. Toipuminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista ja usein aikaisempien kriisin käsittelyn vaiheiden tuntemukset vuorottelevat. Elämä alkaa saada uusia merkityksiä luteiden ruokana olemisen lisäksi.

4. lokakuuta 2014

Vierailevan kirjoittajan lutikkatarina

Tällä kertaa blogikirjoittajana vierailee nimimerkki Jerry, jonka kokemukset saattavat olla monelle yllättävän tuttuja. Minkälaisia muita kokemuksia teillä lukijoilla on ollut lutikoista?

---

Lapsena meillä oli kotona lutikoita, tulivat käytettynä ostetusta pinnasängystä. Siitä muistin hämärästi miltä lutikka näyttää ja minkälaisia puremia se tekee. Lutikat taisivat hävitä kun isä osti jotain myrkkyä ja käytti sitä. Pinnasänkyä ei hävitetty eikä mitään myrkyttäjiä paikalle tilattu.
Olin myös lukenut viime vuosien kauhutarinoita lutikoista lehdistä, kun en ötököistä yleensäkään kauheasti pidä. 

Muutin 2 kk sitten asuntoon uudelle paikkakunnalle, jota sitten olen sisustellut ja järjestellyt. Sain jonkun hyönteisen pureman vasempaan nilkkaani yli viikko sitten. Kuten tavallista purema kutisi niin, että raapimisesta tuli iso paukama. En siitä ollut kovin moksiskaan. 

Mutta sitten viikko sitten lauantaiaamuna tuli saman jalan päkiään toinen kutiseva purema. Jäljet näkyvät vieläkin. Silloin säikähdin! Onko minulla kotona jotain purevia ötököitä, lutikoita? Paniikinsekaisessa epätietoisuuden tilassa pistin klo 4 aamulla jenkkisänkyni lakanan pesukoneeseen ja ravistelin takapihalla petivaatteita. En nukkunut enää sinä yönä, piti vain koneen linkous keskeyttää, ettei aamuyöstä liikaa meteliä synny. Suihkuttelin päivällä sängyn ja petivaatteet läpikotaisin muurahaisten torjunta-Raidilla, samoin lattialistat ja seinät. 

Elukoiden alkuperäänkin oli selityksiä: Tyttäreni yöpyminen luonani Budapestin reissun jälkeen… Jos ei sitten omat reissuni ympäri maailmaa, työni takia. Matkatavaroista. Tai sitten edellisiltä asukkailta jääneet ”muistot”. 

Syynäsin sängyn alta sunnuntai-iltana ja epämiellyttävänä yllätyksenä löysin jonkun ”omenansiementä” tai toukkaa muistuttavan sängyn alta, juuri sillä kohtaa missä jalkaan oltiin purtu. Olin jo varsin paniikissa. Otin talteen ja tarkastelin löydöstä kaikenlaisessa valossa. En osannut sanoa onko se hyönteinen vai sittenkin joku muu. Vaikkapa kasvin osa takapihalta kantautuneena, kun olin ravistellut petivaatteita. Huonona hetkenä se näytti lutikan tietyltä toukka-asteelta, minkä kuvan näin netistä. Karmea ajatus.

Puolustautumisreaktio heräsi. Ostin Cooperin aerosolia joka kerrottiin tepsivän luteisiin parhaiten netissä. Suihkuttelin sillä makuuhuoneessa ja myös olohuoneen sohvakaluston. (Myrkyt haisevat vieläkin jonkin verran).

Luin netistä kaiken mahdollisen ja mahdottoman lutikkalöydöistä ja mietin asiaa vaihtelevin, pelonsekaisinkin tuntein. Mm. että omat myrkyt vain ajavat lutikat karkuun, tapettua niitä ei saa. Mietin, että mitä jos oikeasti lutikka on kyseessä. Oman stressin lisäksi saan mahdollisesti uusien naapureideni vihat päälleni, kun asiasta on pakko ilmoittaa taloyhtiöön. Siis kun heidänkin asuntojaan pitäisi käsitellä samaan aikaan kuin minun. Tulisiko jotain vahingonkorvausvaatimuksia tms. Asuntoni arvo kenties laskisi - samoin heidän, jos tulee ilmi, että asunnoissa on havaittu syöpäläisiä. 

Tiistaina otin yhteyttä sähköpostilla Tuholaistorjunta Taisto Eronen Oy:n asiakaspalvelijaan. Hän totesi, että kun lajinmääritys on näin epäselvä, ei panikoitua kannata ollenkaan. Moni muukin luonnossa liikkuva (esim. lintukirppu) voi aiheuttaa kutiavia paukamia. Eli asia kannattaa tutkia. Hän kehotti lähettämään näytteeni heille. 

Tuo viesti rauhoitti minua niin paljon, että ajattelin että kenties pihavarastossani (jota siivosin kovasti) on jotain kirppuja tms. jotka ovat purreet. Purevia hyttysiäkin on ollut lennossa, kun syyspäivät ovat olleet lämpimiä. Tutkin myös sänkyni läpikotaisin jälleen kerran, ei mitään.
Epätietoisuutta oli kuitenkin sen verran että olen nukkunut olohuoneen sohvalla, makuuhuoneeseen en uskaltanut. Uusia kutiavia puremia lauantain jälkeen ei löytynyt. Tosin joitain pieniä ”jälkiä” iholla, jota pelkäsin olevan samasta syystä. Vaikka minulla iho kutiaa herkästi muutenkin, kun ilma kuivuu syksyn edetessä.

Tuli keskiviikko-ilta, tamppasin mattoja ja imuroin. Makuuhuoneen parketilla meni joku öttiäinen. Uusi järkytys! En nähnyt kunnolla ilman laseja. Mietin, että jos haen jotain jolla se pyydystää, se ehtii piiloon. Liiskasin sen sormellani ja panin muiden näytteiden joukkoon. Laitoin kaikki näytteet tyhjennettyyn teipattuun tulitikkulaatikkoon, ryntäsin postiin ja lähetin sen tutkittavaksi ykköspostissa.

Synkkä epätietoisuus oli päällä tänään (torstai-iltapäivään) asti, kunnes tuli sähköposti analyysistä: ”Kaksi näytteistä eivät olleet edes hyönteisiä, kolmas vaaraton luonnosta löytyvä hämähäkki”. MIKÄ HELPOTUS! Asiakaspalvelussakin tunnuttiin ilahtuvan, kun olivat saaneet helpottaa oloani. Kyllä!

Tarinan opetus on se (mitä nettiaineisto ja erityisesti lehtien kauhutarinat eivät kerro): Varmistu siitä, että omituisissa puremissa on kyse luteista. Jos on omituisia puremia ja löydät epäilyttävän hyönteisen, toimita se asiantuntijalle. Lutikkaepäilyn vahvistumisen jälkeen toimenpiteisiin pitää tietysti heti ryhtyä. Selvää on, että jos sängyssä kävelee öttiäisiä kun valon laittaa, puremia on yltympäri kehoa tai että löytyy niitä mustia pisteitä patjoista tai sängyn pohjasta, niin äkkiä pitää reagoida. 

Minun tarinassanikaan 100 % varmuutta ei tietenkään vieläkään ole, mutta epäilyni romahtivat näytteiden oikean alkuperän selvittyä! Eikä puremia ole ollut niiden kahden ”sääskenpureman” jälkeen, vasemman jalan päkiässä ja nilkassa.